Joku kommentti sai palaamaan - vaikka kommentin sisältö ei sinänsä auennutkaan. Samapa se, mistä syystä. Palasin kummiskin.

Maanantai on rauhallisen harmaa ja sävykäs. Tekeminen alkaa hitaasti. Aktiivisin aika kotielossa on selvästikin vielä illansuu. Koen, että työelämästä ja kotiolosta on vielä vanha järjestys päällä. Siksikin on hyvä viettää vuosi ilman sitoumuksia ja katsoa, miksi se muotoutuu.

Sisällä tuntuu olevan paljon, mutta ei ne näy ulos kiirehtivän.

 

Tämänaamuinen sato: keltainen 'Sun Flame', punaiset 'Santa Fe Grande't sekä krymppyisiksi ja yllättäen punaisiksi kypsyneet 'Short Yellow Tabasco't. Lajikenimien kirjo ja luotettavuus alkaa olla kyseenalainen. Pääasiaksi jääköön siis edelleen maistuva sato. Pieni ja millintarkka kirjanpitäjä-ominaisuuteni painukoon kuulumattomiin valittamasta.

Talvetuksessa noin kolmekymmentä lajiketta, siemeniä uusiin kylvöihin saman verran. Chilinkasvatus onkin näköjään ympärivuotista toimintaa.

Minä olen eikä sen vakuuttaminen liene tämän enempää tarpeellista. Olen ollut aika kauan ja se sun on vaan uskottava, kun näin sanon. Näyn ja näytän joltain, mutta kuulun läpinäkyviin ja päältäkäveltäviin, joita on kasvava prosenttiosuus kanssatallaajista. Kuulostaa katkeralta, mutta sitä en ole - ja tiedän, että kaikki ne, joille tuolla tiedolla on merkitystä, ymmärtävät sen oitis. Käytän kahta lahjetta aika usein, mutta en ole kaksilahkeinen. Jonkinmoiset siivet saan aika useasti selkääni... tai johonkin, koska uskon silloin tällöin lentäväni, liitäväni, kiitäväni. Kiitoradoille ja pusikoihin laskeudun useimmiten ihan tyylikkäästi - no, joskus rennosti rähmälleen. En pahemmin hätäile enkä hermostu, mutta tulivuoreni kytee vielä. Olen sidoksissa ja sitoutunut moneen ja moniin. Olen kaikenkaikkiaan mielelläni. Innostun ja osaan valehdella itselleni. Muille se on hiukan vaikeampaa.

 

Minä äitikarhu

          ympäristöystävällisesti valmistetussa villapaidassani

          pehmeä, pyöreä, turvallinen, lämmin

          syli kaikille viluisille maailman lapsille

          silmäni eivät kaikkea näe, eivät katso

          mutta syliin sopii kaikki

 

Minä kettu

          yritän pelata pelini hyvin

          ettei olisi nokan koputukselle sijaa

          luikin merkkien välistä lujaa ja liukkaasti

          en mielelläni kirjaa miinuspisteitä

          olo on selviytyjän

          siis viisas ja vähän viekas

 

Minä shakaali

          paljastan hampaani

          kiillotan kynteni takkuiseen karvaani

          hyökkään raadonhajun suuntaan

          ja revin niinkuin muutkin

 

Minä kilpikonna

          suojassa minä peloton pelkään

          uikutan ja tiedän ettei tätä näy, ei kuulu

          paksu kilpi ja ehjä panssari

          eikä minulla ole lopultakaan

          huolta mistään

 

Minä kissa

          notkea ja mukavuudenhaluinen

          karhea, elävä kieli

          hehkuvat silmät ja kynnet

          -joskus unohtuu koko kissa,

          kun on arkea liikaa ja muuta

          mutta aina kun herään, kehrään...

          ja minua naurattaa

 

Minä lehmä

          raskaasti vaihdan jalkaa parressani

          huokaan syvästi sisältä ulos

          kettinkini raudat kalisevat kun nostan päätäni

          hännän viuhahduksessa vain on terää

 

Minä käärme

          litteä ja ilkeästi vaihtolämmin

          kädetön

          surkeudessa ainoa pelastus

          on terävä, kaksihaarainen, kavala kieli

 

Minä sika

          käännän peräpääni

          ja röhkin omahyväisesti

          en näe, en kuule

          en piittaa, en välitä

          olen nyt

 

Minä kotka

          nousen, kohoan

          irti itse ilmastakin

          siniseen

          muut näkevät välähdyksenä

          kiiltävät sulat

          mutta minä näen melkein kaiken

Ei kovin syvä. Vähän hämillinen ja varovainen. Pitää kai totutella näihin näkymiin.